Kulttuurivene ry / MTÜ Kultuurivene /

Ooppera Julius Caesar:

Oopperamatka käynnistyi itse kullakin eri aikoihin, sillä osa porukasta tuli Suomesta
ja osa Saarenmaalta. Oopperaan ilmoittautuneille Marja-Liisa ja Kimmo Pullille matkan teko jäi
Marja-Liisan vatsataudin takia sängyssä makailuksi kotona. Me Tallinkin Starilla tulleet
Esko Pulli, Simo ja Eija Jävinen, Sinikka ja Matti Suominen rantauduimme Tallinnaan klo 12.30 paikkeilla
ja kävelimme hotelli Metropoliin satamasta. Hotelli Metropol on aika lähellä satamaa ja me
saimme hyvät huoneet saunoineen edulliseen hintaan. Jürille kiitos hyvästä oivalluksesta
Metropol hotellin saamisesta Kulttuuriveneen sopimuskumppaniksi majoitussaralla.
Hotelliin ilmaantuivat pian meidän jälkeemme Saarenmaalta saapuneet Mirja ja Harri Väre,
sekä Toivasen Ahti Muhulta. Salme Rinne siskoineen saapui myös vähän myöhemmin Saarenmaalta.
Ruokailimme hotellin Berlin ravintolassa ja saimme hyvän kuvan ruuan laadusta talon tarjoamine
punaviineineen. Hotellissa on 149 huonetta, 17 saunallista huonetta, a’la Carte ravintola, kahvila
ja aulabaari, sekä karaokebaari. Hotellin lähellä on maksullinen maanalainen parkkipaikka.
Hotelli sijaitsee osoitteessa Roseni 13 ja varauksen hotelliin voi tehdä sähköpostilla booking@metropol.ee.
Hotellin kotisivut ovat osoitteessa www.metropol.ee.
Kävelymatka Sataman D-terminaalista kestää vain 15 minuuttia.


Kuva1. Yhteiskuva Hotelli Metropolin aulassa:

Parin tunnin lepäilyn jälkeen kokoonnuimme taas respaan ja kävelimme Oopperatalolle keskustaan,
jonne näytti saapuneen jo ennen meitäkin väkeä pilvin pimein.
Oopperatalo on arvokkaan näköinen ja sen ovat suunnitelleet suomalaiset arkkitehdit
Armas Lindgren ja Vivi Lönn ja talo valmistui v. 1913.
Talossa on hyvä akustiikka, jonka totesimme paikan päällä.
Istuimme permannolla riveillä 15 ja 16, jotka olivat ihan perällä.
Ooppera Julius Caesar on Georg Friedrich Händelin ooppera kolmine osineen,
joka oli kantaesitetty jo 20 helmikuuta 1724, Lontoon Kuninkaallisessa teatterissa.
Ensiesitys Viron kansallisoopperassa oli ollut 27. tammikuuta 2012.
Oopperan lavastus oli upea ja värikylläinen. Hiekkadyynit olivat upeasti toteutetut.
Ooppera alkoi ikään kuin 1900-luvun alkupuolelle sovitettuna valokuvaajineen ja toimittajineen.
Joitakin kummastutti, että Julius Caesarina esiintyi nainen eli Teele Joks.
Barokkioopperassa tämä on kuitenkin hyvin tavallista ollut kautta aikojen.
Barokkimusiikki oli ihan miellyttävän kuuloista ja toisen osan alussa osa
soittajista nousi lavalle muiden esiintyjien tasolle.
Harppu oli suurin soitin siinä vaiheessa esillä olleista soittimista.
Minusta esitys parani vielä loppua kohti ja kahvi auttoi pysymään hereillä esityksen loppuun asti.
Esityksen kesto oli 3 tuntia 45 minuuttia taukoineen ja suosionosoituksineen.
Kleopatraa ja Lidiaa esittänyt Helen Lokuta lauloi upeasti. Muutkin solistit suoriutuivat mielestäni tehtävistään nautittavasti.
Yleisö oli esityksen jälkeen haltioissaan ja esiintyjät kutsuttiin lukuisia kertoja lavalle.
Yhtenä kommenttina Harri esitti, että oopperan tekstitys oli ainoastaan viroksi ja englanniksi,
vaikka suuri osa katsojista oli suomalaisia.


Kuva 2. Oopperan alkamista odottamassa Mirja ja Harri Väre.

Sunnuntaiaamu alkoi saunomisella ja aamupalalla. Aamupalan jälkeen lähdimme Kumuun.
Toivasen Ahti sai kyytiinsä Salmen siskoineen ja Pullin Esko, Järviset ja Suomiset tilataksilla,
jonka kuljettaja oli 26 vuotta ajanut taksia ja kertoi asiantuntevasti Kadriorgin linnan vaiheista
ja Pietari Suuren kesän vietosta Kadriorgissa. Kumussa jouduimme odottelemaan porttien avautumista,
sillä olimme hieman etuajassa.


Kuva 3. Oppaamme Jaan Rünkla ja Salme Rinne

Meillä oli opas varattuna noin puolentoista tunnin esittelykierrokseen ja oppaamme Jaan Rünkla
toimi mainiosti tehtävässään. Hänellä on myös paikka Saarenmaalla. Hän kertoi alkuun
Suomen ja Viron kielien eroista ja muutama esimerkki jäi mieleeni.
Maito on pojan nimi, vaimo on kummitus ja pulma on häät.
KUMU on lyhennys sanoista Kunsti Museum. Kumu avattiin 17.2.2006 ja samana päivänä Andrus Veerpalu voitti 3. kultamitalinsa.
Pekka Vapaavuori on toiminut KUMU:n arkkitehtina. Kierroksen aikana ei ehditty käydä kuin yhdellä osastolla,
nimeltään Seisude Pale (Säätyjen kasvatit), jossa oli kuvia 1700-luvulta Pohjan sodan ajoilta.
Nähtiin muotokuvia joista ensimmäisenä oli Pohjan sodan antautumissopimuksen vuonna 1710 allekirjoittanut
von Holstein. Nähtiin myös Johann Kölerin (1826-1899) tauluja mm. Lorelei ja taiteilijan omien vanhempien muotokuvat.
Muotokuvissa oli vanhemmat kuvattu silmät maahan luotuina ja kuvien asettelun avulla vanhemmat katsoivat alta kulmien toisiaan.
Kuvaa on tulkittu vanhempien alemmuuden tunteeksi sivistynyttä poikaansa kohtaan.
Näimme myös Carl von Neffin maalauksia, joita näimme myös viime kesän kartanokierroksellamme Muugan kartanossa.
Maalaus Surprise (yllätys) on uus-rokokoo tyyliä, jossa aatelisneidot on kuvattu talonpoikaisasuihin pukeutuneina.
Carl von Neff toimi tsaari Nikolai I. suosiossa ja hän koristi maalauksillaan mm. Pietarin Iisakin kirkkoa.
Hän hankki Piiran ja Muugan kartanot saamillaan tuloilla.
Käytiin myös osastolla Modernismin synty ja upeita Jaan Koortin ja muiden tekijöiden kuvapatsaita nähtiin.
Graafikko Eduard Viiraltin töitä nähtiin myös.
Lisäksi piipahdimme myös Avant Garde osastolla.
Oppaamme oli asiantunteva ja kertoi useasta taulusta taustoja.
Parhaiten KUMU avautuu kävijälle oppaan avulla, vaikka meiltä jäi monta kerrosta vielä katsomatta.
Salme meni itse katsomaan vielä venäläistä taidetta yläkertaan.
Ahti poistui omille teilleen kierroksen päättymisen jälkeen
ja me loput poikkesimme vielä kahville ja pullalle kävelykierroksen jälkeen.
Kumun näyttelystä on olemassa virtuaalikierros, joka on kuvattu vuonna 2009.
Siellä on perusnäyttelyn kuvia osoitteessa: http://www.foto360.ee/tmp/kumu2/eng.html.


Kuva 4. Simo ja Eija Järvinen, sekä Sinikka Suominen Pietari Suuren kesämökillä.

Sen jälkeen poistuimme KUMUsta ja menimme tutustumaan Pietari Suuren kesämökkiin, joka on Kadriorgin puistossa
lähellä KUMUn sisäänkäyntiä. Sisäänpääsy maksoi euron eläkeläisiltä ja otimme kuvia tsaarin kesämökistä.
Siellä oli upea kalustus ja pari asuinkerrosta, joihin tutustuimme kellaria myöten.
Kierroksen jälkeen kävelimme Kadriorgin linnan ohi, johon Pietari Suuri ei ehtinyt ikinä asettua kuoltuaan ennen sen valmistumista.
Ajelimme sitten raitiovaunulla 1. Tallinnan keskustaan ja kävimme vielä kävelemässä ja kuumalla viinillä Vanhassa kaupungissa.
Mirja ja Harri Väre menivät sunnuntaiaamuna katsomaan erikseen Arkkitehtuurimuseota hotellimme vieressä.
Palasimme Esko Pullin ja järvisten kanssa Suomeen Tallinkin Starilla ja muut menivät Nordlandialla tai Viking Expressillä.
Matka oli antoisa ja avasi Kulttuuriveneen kauden, ihan upeassa auringonpaisteessa, mutta hieman koleassa ja tuulisessa säässä.
Kiitoksin Matti Suominen

Palaa Kulttuuriveneenkotisivulle.